Vanhukset voittivat

Olen seurannut tiiviisti viime päivinä budjettiriihen keskustelua erityisesti vanhuspalvelulaista. Hallituspuolueiden kesken oli poliittista vääntöä erityisesti vanhuspalvelulain osalta. Sen tärkeimmästä eli henkilöstömitoituksesta tuli poliittinen näytelmä. Maalaisjärjellä ajatellen kysymys oli lopulta yksinkertaisesta asiasta - ihmisarvosta. On kysymys ikäihmisten arvostuksesta, ihmisarvoisesta ja turvallisesta hoidosta sekä hoitajien jaksamisesta ja työn arvostuksesta.

Olen iloinen erityisesti ikäihmisten puolesta koska Suomi astuu nyt historiallisen askeleen eteenpäin vanhuksia kohti. Kauan odotettu ja ansaittu vanhuspalvelulaki tulee voimaan 2013. ja vuoden 2015 alussa annetaan valtioneuvoston asetus. Siinä voidaan säätää tarkemmin muun muassa työtekijöiden määrästä suhteessa hoidettavien asiakkaiden määrään ja hoitoisuuteen, työntekijöiden pätevyydestä ja muista laatutekijöistä. Kotihoidon laatusuositusten toimivuus arvioidaan vuoden 2014 loppuun mennessä.

SDP:n tavoite sitovien henkilöstömitoitusten saamisesta vanhustenhoivaan toteutuu vuoden 2015 alussa. Neuvotteluissa osa hallitusta vastusti mitoituksen kirjaamista. Kunnilla on mahdollisuus vuoteen 2015 asti omin toimin nostaa henkilöstömitoitukset minimitasolle. Sitova mitoitus tulee poistamaan Suomesta kaikkein räikeimmät laiminlyönnit ja epäkohdat vanhusten ympärivuorokautisesta hoidosta. Kerralla ei saatu kaikkea, mutta saatiin tärkeä päätös arvokkaan elämän puolesta. Uskoisin, että kaikki Suomen poliittiset puolueet haluavat arvokkaan elämän vanhuksille, joten taistellaan yhdessä eteenpäin. Vanhuspalvelulaki on pieni askel Suomen kannalta mutta suuri askel vanhusten hyvän elämän kannalta.

Vanhuspalvelulaki ja henkilöstömitoitukset

Hallituksen budjettiriihipäätös vanhuspalvelulain osalta 30.8.2012

1. Jatkovalmistelun päälinjat sovittiin 28.8.2012 päivätyn lakiluonnoksen (laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista) pohjalta niin, että hallituksen esitys annetaan eduskunnalle syyskaudella 2012. Budjettiriihessä päätettiin varata vuodelle 2013 10 miljoonaa euroa aiemmin sovitun 23 miljoonan euron lisäksi (Koko kehyskaudella 82 miljoonaa euroa). Tarkemmat esitykset valmistellaan niin, että laissa toteutuvat sekä kotihoito että laitoshoito. Lain vaikutuksista tehdään arviointi.

2. Omaishoidon tukipalvelujen parantamiseen varataan lisää 10 miljoonaa euroa. Tarkemmat esitykset valmistellaan siten, että ne astuvat voimaan 1.7.2013.

3. Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan kotihoidon laatusuositukset 1.7.2013 mennessä. Kotihoidon laatusuositusten toimivuudesta toteutetaan vaikuttavuusarviointi vuoden 2014 loppuun mennessä.

4. Parannetaan ympärivuorokautisen hoidon/hoivan laatua varmistamalla laatusuositusten toteutuminen.

5. 1.7.2013 mennessä sosiaali- ja terveysministeriö kehittää yhdessä mm. Kuntaliiton ja THL:n kanssa hoidon laadun ja hoitoisuuden mittareita, joiden tarkoituksena on hoidon laadun parantaminen. Mittareita käytetään mm. lain ja laatusuositusten toteutumisen ja vaikuttavuuden arviointiin.

6. Vuoden 2015 alussa annetaan valtioneuvoston asetus, jossa voidaan säätää tarkemmin muun muassa työtekijöiden määrästä suhteessa hoidettavien asiakkaiden määrään ja hoitoisuuteen, työntekijöiden pätevyydestä ja muista laatutekijöistä. Mikäli ympärivuorokautisessa hoidossa/hoivassa ei ole saavutettu suositusten mukaista (vähintään 0.5) henkilöstömitoitusta, säädetään vähimmäismitoituksesta valtioneuvoston asetuksella.

Lisää laatua vanhusten laitoshoitoon

Luin viime viikolla lehdestä iloisen uutisen, että SDP:n eduskuntaryhmä tukee peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin (sd.) esitystä sitovasta henkilöstömitoituksesta vanhusten laitoshoitoon. Molemmat opposiopuolueet sekä hallituspuolueista ainakin kd ja vasemmisto ovat antaneet myös täyden tuen Sdp:n esitykselle. Ryhmän mukaan vanhustenhoidon epäkohdat on korjattava välittömästi ja sitovat henkilöstömitoitukset on otettava käyttöön jo ensi kesänä. Tässä kohtaa koen sydämessäni suuren lämmön tunteen. Tarvittavat määrärahat on ryhmän mukaan turvattava hallituksen budjettiriihessä elokuun lopulla. Minusta hallituspuolueen kannanotto vanhusten arvokkaan elämän puolesta on todella rohkea esitys. Tässä tapauksessa olisi hyvää unohtaa poliittinen vääntö ja yksimielisesti taistella asialle budjettiriihessä rahaa . Omasta kokemuksesta tiedän, että laitoksissa ei ole tarpeeksi hoitohenkilökuntaa. Riittävän ammattitaitoinen ja motivoitunut henkilökuntaa on todella tärkeä vanhusten kannalta. Jokainen meistä haluaa ja toivoo onnellista ja hyvää elämää loppuun asti onpa sitten kotona tai vanhainkodissa. Vanhusten onnellisen ja hyvän elämän toteuttamiseen tarvitaan hyväntuulisia ja energisiä hoitajia omaisten lisäksi. Henkilöstön riittämättömyys aiheuttaa laitoksissa liikaa kiirettä. Tällä hetkellä vanhustenhoitohenkilöstön suositus on riittämätön ja se sisältää koko henkilökunnan eikä pelkästään hoitohenkilökuntaa. Kun osastolla on vaikka 13 dementoitunutta vanhusta, jotka tarvitsevat kaikissa arjen asioissa täysin hoitajien apua ja osastolla käytännössä on vain 2,5 hoitajaa eli yksi hoitaja työskentelee samaan aikaan myös toisella osastolla, voimme ymmärtää että kahden ihmisten työpanos ei todella ole tarpeeksi.

Vanhustenhoidon kohtaamisessa keskustelun ja kosketuksen pitäisi kuulua yhteen. Onko tähän enää aikaa vanhainkodissa tehokkuusvaatimusten ja säästöjen puristuksessa? Hoidettavia pitää kohdella inhimillisinä olentoina ja hoitaa lämpimin käsin. Hyvän hoitamisen kulttuuriin eivät sovi nopeus, tehokkuus ja tulosvaatimukset.

On hyväksyttävä se tosi asiaa, että vanhustenhoito maksaa mutta jos yhteiskunta ei pysty pitämään huolta vanhuksista ja sairaista, se ei ole hyvä yhteiskunta. Tällä hetkellä laitoshoidossa työskentelevä helkilöstö ovat hyvin huolissaan omasta jaksamisestaan ja hälyttävän suuri osa epäilee vaihtavansa työpaikkaansa kahden vuoden sisällä Superin tekemän selvityksen perusteella. Jos nykyinen henkilöstö on uupunut työtaakkansa alle jo nykyisillä asiakasmäärällä, miten selvitään tulevaisuudessa, kun vanhusten määrä entisestään kasvaa. Juuri tämän takia toivoisin, että tulevassa vanhuslaissa toteutuisi sitova hoitohenkilöstömitoitus.

Rakastakaa toisianne, mukavaa loppukesää!

Ranjith Kumar Prabhakaran

Uudenvuodenlupaus

Vuosi 2012 on alkanut hyvää vauhtia ja se tuo mukanaan haasteita, muutoksia, haikeutta ja uutta toivoa elämään. Maamme saa pian uuden Tasavallan presidentin, jonka kansalaiset valitsevat. Meidän pitää olla ylpeitä, että demokratia taas toteutuu.
Monet ihmiset aloittivat vuoden uudenvuodenlupauksilla. Yleensä ne pitävät sisällään elämäntapojen muutoksen parempaan. Mutta ihmiset usein unohtavat lupauksia tehdessään, että elämän hyvä olo tulee pienemmistä asioista kuin uudenvuodenlupaukset. Kuten esimerkiksi se, että käyttää enemmän aikaa itselle tärkeiden ihmisten seurassa. Jos teet itsellesi viikko-ohjelmaa, niin yritä saada siihen mahdutettua aikaa myös rakkaille ihmisille.
Ihmiset usein ajattelevat, että lapsuus oli ainoaa aikaa, jolloin pystyy olemaan helposti onnellinen ilman aikuisten ongelmia. Kun me sitten vanhenemme opiskellessamme ammattiin ja luomme itsellemme uraa, niin helposti siinä kiiressä unohdamme olla onnellisia.
Onnellisille ihmisille monet asiat ovat siedettävämpiä. Jos työsi tekee sinut onnettomaksi eikä ole mahdollista löytää uutta työtä, koeta etsiä vapaa-aikaasi lisää hyviä asioita. Se lisää henkistä onnellisuutta. Kiireellisestä aikataulusta kannattaa pihistää hieman aikaa itselleen, se on sen arvoista. Tärkeintä kuitenkin on omaa asenne ja halu pyrkiä olemaan onnellinen. Kun tiedostamme todellisuuden ja hyväksyimme oman elämäntilanteemme, niin vasta sitten voimme alkaa nauttimaan elämämme positiivisista ja myös vähemmän positiivisista asioista.
Ihmisen kyky selviytyä kriisistä voi osoittaa ihmisen mahdollisuutta menestykseen. Mutta ei kukaan ihminen saavuta menestystä helposti. Sen eteen meistä jokainen on varmasti tehnyt paljon työtä.
Muistakaa hymyillä joka päivä. Ota hymy mukaasi minne ikinä menetkin. Olen itse kuullut ihmisten sanovan, että olen aina hymyilevä ja iloinen. Olen kertonut heille, että rakastan elämää ja haluan jakaa sen kaikkien kanssa. Kaikille voisi suositella päivän aloittamista hymyilemällä aamulla ensimäistä kertaa peilin katsoessaan itselleen. Tiedän kyllä, että tapojen ja käyttäytymisen muuttaminen ei ole ihan yksinkertaista, mutta mahdollista. Harjoittelu tekee mestarin myös hymyilemisessä.
Minun uudenvuodenlupaukseni on jaksaa hymyillä tänäkin vuonna paljon.

Vanhusten asia on kaikkien asia

Alkavalla vaalikaudella vanhusten asia on lopultakin pakko jalostaa puheista teoiksi. Kauniita lupauksia parantaa vanhushuoltoa, parantaa ikääntyneen väestön palveluita jne. on kyllä saatu kuulla. Kuntapäättäjät tuskin innostuvat kuntien vastuun lisäämistä tällä sektorilla. Hyvää tahtoa varmaan löytyisi, mutta rahat sen toteuttamiseen alkavat olla jo rajalliset.

Tiedetään, että vanhusten määrä on kasvussa, myös hyvinkin heikkokuntoisten. Ja se lisää tarvetta erityisen perusteltuihin ratkaisuihin valittaessa vanhukselle hoitopaikkaa – onko sopivin esim. kotihoito, tuettu palveluasuminen,perhehoito vanhuksille vaiko laitoshoito.

Inhimillinen lopputulos edellyttää myös, että ikääntyneen ihmisen hoidon taso ei saa riippua hänen kotipaikastaan. Vanhustenhoito on saatettava maamme jokaisessa kunnassa tavoitteiden mukaiselle tasolle.

Näyttää kuitenkin siltä, että tässä asiassa eivät suositukset riitä. Kunnat eivät noudata niitä ja syy siihen on yleensä liian tiukalle vedetty kunnan talous.

Otetaan esimerkiksi Valviran ja aluehallintoviranomaisten käsitys tai ohje siitä, että illan viimeisen ja aamun ensimmäisen aterian väli saisi olla enintään 11 tuntia. Julkisen sektorin laitoksissa 77 %:lla tuohon tavoitteseen ei tuoreimman tutkimuksen mukaan ei ole päästy. Nyt jo voisi perustellusti kysyä, näinkö huonostiko meillä hoidetaan vanhukset, tämän hyvinvointimme rakentajat?

Valtion on tultava kuntien avuksi ja annettava kunnille varat tilanteen korjaamiseksi. Pelkkä palveluiden kilpailuttaminen se keino ei voi olla, sillä avun tarpeessa oleva vanhus ei ole kauppatavaraa. Sadan vuoden takaiset ihmishuutokaupat eivät peitetyssä muodossakaan ole enää tätä päivää.

Maallamme on kyllä varaa saattaa asiat kunnon tolalle. Kysymys on tahdosta ja asioiden oikeasta tärkeysjärjestyksestä

Prabhakaran Ranjith Kumar

vanhustenhoidon lähihoitaja

Kansanedustajaehdokas (sd)

Heinola 4.3.2011

Tämäpäivän vaalityö käynnistyi Heinolan torilta. Torilla oli riitavasti porukka ja ihmisillä puhuttava.Tunnelma oli hyvä koska paikalla oli kymmenia kansanedustajaehdokkaita. Olin nyt kolmannen kerran Heinolan torilla ja pikku hilja ihmiset muistivat minun kasvot ja tietenkin helppo muista koska olen eri näköinen suomalainen poliitikko.Muutamat ihmiset ovat tutustuneet minun nettin tai esittelyn kautta ja tulivat juttelemaan. Ihmiset kyselivat paljon intian kultuurista erityisesti Mahathma Gandhista ja äiti ammasta. Minusta suomalaisia kinostaa intian kultuuri.

Heinolan torilla oli politiset kojut järjestetty sunnitelmallisesti yhteen paikaan joten ne eivät häirineet normaalia myyntia. Torilla puheen aiheeksi nousivat mm.eriarvoisuuden kasvu, verotus, eläkeläisten toimeentulo ja ympäristö.

Mielestäni eriarvoisuuden kasvu on pysäytettävä,nyt on aika hyvä tuloisten osallistua talkoisiin. Verotuksen kannalta minun mielipiteni on että veroa maksteaan maksykyvyn mukan. Kaikkien eläkelaisetn toimeentulo ei riitta elämiseen koska kustannukset on korkeita ja silloin vähiten tienäävien pitäisi saada lisä vero helpotuksia.

Sain paljon positiivista palauteetta suomen kielestani, ammatinvalinnastani ja elämäntyylistäni.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Prabhakaran Ranjithkumar

Kansanedustajaehdokas 2011

Vanhustenhoidon Lähihoitaja

Tutkimuksen mukaan kulttuuri tekee hyvä niin ikäihmisten kehole kuin mielelle. Kuttuuri- ja taideharrastuksilla on todettu olevan myönteinen vaikutus terveyteen, eikä niillä ole haitallisia sivuvikutuuksia. Taide ja kulttuuri tuovat sisältöä elämään ja herättävät keskustelua. Kuttuuri kuuluu kaikille kuntalaisille myös vanhuksille. Kulttuuri kuuluu hyvän elämän evaisiin. Se rikastuttaa, voimaannutta sekä hoita mieltä ja kehoa, arkielämä voi olla merkityksellistä ja mielekästä. Kun yksilö voi hyvin, niin silloin myös yhteiskunta voi hyvin.

Terevetuloa Vanhainkoteihin lahjoitettavien talulujen näyttelyyn Pysäkille torstaina 3.2.2011 klo.16.30. Näyttelyn avaa kaupunginjohtaja Tapani Helsten ja kulttuuripalvelun tilaajapäällikkö Timo Koivu on myös paikalla. Edelleen tauluja otetaan vastaan lahjoitettavaksi Hämeenlinnan eri vanhainkoteihin.

Terveisin
Prabhakaran Ranjithkumar

Hyvää alakavaa viikkoa kaikille.

Eläketurvan murentaminen ja pakkokeinot eivät pidennä työuraa

Julkisuudessa on keskusteltu vilkkaasti eläkeiän nostamisesta aina siitä lähtien, kun ex-pääministeri Vanhanen (kesk) esitti asiaa. Tuolloin hallitus joutui perääntymään julkisen mielipiteen, opposition ja kaikkien palkansaajajärjestöjen painostuksen vuoksi. Asia on kuitenkin edelleen esillä ja ajankohtainen. Viimeisimpänä esimerkkinä tästä EK:n johtaja Lasse Laatusen ulostulo, jossa hän esitti eläkeiän nostoa 65 vuoteen (Helsingin Sanomat, 20.11.2010). Asiaa on pitänyt esillä myös Kokoomuksen puheenjohtaja, valtionvarainministeri Jyrki Katainen (YLE 22.11.2010)

Varsinaisesta asiasta, työurien pidentämisestä, ovat kaikki yksimielisiä. Keinoista sen sijaan on erimielisyyttä. Palkansaajajärjestöt ja SDP katsovat, että oikeat välineet löytyvät kuitenkin niiden ihmisten saamisesta työhön, jotka ovat tällä hetkellä ilman työtä, sekä työssä jaksamisen parantamisesta. Eläketurvakeskuksen tutkimuksen mukaan työssä jaksamista edistävät hyvän terveyden ja koulutustason ohella työnantajan tuki ja työn kokeminen tärkeäksi elämänalueeksi.

Onkin kysyttävä miten eläkeiän nostaminen pakolla auttaa näiden tavoitteiden toteutumista? Vastaus on, ettei auta.

Sosialidemokraattien vaihtoehto lähtee nuorisotyöttömyyden katkaisemisesta alkuun, jotta syrjäytymiskehitys voidaan katkaista, työelämän laadun parantamisesta sekä työnantajien kannustamisesta ikääntyvien työntekijöiden työllistämiseen. Työssä jaksamista parannetaan mm. lisäämällä mahdollisuuksia joustaviin työaikoihin sekä vapaaehtoiseen osa-aikatyöhön. Aktiiviseen työvoimapolitiikkaan panostamalla työttömäksi jääneitä ihmisiä voidaan auttaa uuteen alkuun. 60 vuotta täyttäneiden pysymistä työelämässä voidaan tukea alentamalla työnantajamaksuja.

Oleellista on myös huomata, että nykymuotoinen, vuonna 2005 käyttöön otettu joustava eläkeikä, jossa ihmisille itselleen annetaan enemmän vapauksia päättää omista asioistaan, on toiminut hyvin. Ennen tätä uudistusta eläkeiän alaraja oli 65 vuotta. Suomalaisten keskimääräinen eläkkeellejäämisikä on noussut uudistuksen käyttöönoton myötä lähes vuodella, ollen tällä hetkellä 59,8 vuotta.

Perusturvaan tehtävä 100 euron korotus

Asiantuntijoiden mukaan Suomi on taantunut köyhyyden ja lapsiköyhyyden osalta 1970-luvun alun tasolle. Maassamme on jo 700 000–900 000 köyhää laskutavasta riippuen. Eri alueiden välillä on merkittäviä terveyseroja ja hyvinvointia tasaavat kuntapalvelut ovat tiukilla monessa paikassa. Nämä eivät ole hyvinvointivaltion tunnusmerkkejä. Nyt on aika kääntää 1990-luvulta alkanut kehitys päinvastaiseksi ja vahvistaa hyvinvointivaltion perustaa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen joulukuinen raportti kertoi suomalaisten jakautumisesta yhä voimakkaammin eri ”kasteihin”. Tämä näkyy erityisesti toimeentulotuen kasvavana tarpeena. Syy siihen on ennen kaikkea ensisijaisten etuuksien alhaisessa tasossa. Perusturva ei riitä tilanteessa, jossa työtä ei ole ja siihen on turvauduttava. Sosialidemokraattien ajama linja on näiden kahden raiteen vahvistaminen samanaikaisesti. On sekä suomalaisten että kansantalouden etu, että mahdollisimman moni on osallisena työmarkkinoilla. Työ tuo parhaan toimeentulon. Sitä vailla olevaa on autettava riittävän tasoisella perusturvalla.

Sosialidemokraatit haluavat korottaa perusturvaa. Minimitasojen noin 100 euron korotus vahvistaisi merkittävästi pienituloisimpien taloudellista asemaa ja ehkäisisi tehokkaasti toimeentulotuen varaan joutumista. Korotus koskisi työttömyys- ja sairauspäivärahoja sekä äitiys-, isyys- ja vanhempainrahoja. Toimiva perusturva auttaa työttömäksi jääneen takaisin työelämään. Riittämätön perusturva johtaa pahimmillaan pysyvään syrjäytymiseen työmarkkinoiden ulkopuolelle.

Perusturvan korotuksessa on kysymys myös yhteiskuntamme eheydestä. Hallituksen verotyöryhmänkin kannattama kehitys kohti suurituloisia suosivaa tasaverotusta ja kasvavat tuloerot rapauttavat yhteistä luottamusta ja tuovat takaisin yhteiskuntaluokat arkeemme. Alle tuhannella eurolla kuukaudessa toimeen tulevia on Suomessa 700 000. Näin ei voi jatkua. Jotta Suomi selviää eheänä kansakuntana ja menestyy myös jatkossa, on meidän vahvistettava sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja autettava heitä, jotka eniten apua tarvitsevat, pysymään mukana.

Olen lähihoitaja

Kansallista lähihoitaja päivä vietettaan 27.1.2011 toisen kerran suomessa. Päivää vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 2009. Lähihoitajat työskentelevät sosiaali- ja terveydenhuoltoalan työpaikoissa sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Lähihoitajat toimii myös alan yrittäjinä. Super on lähihoitajan oma liitto ja siellä on yli 76 000 jäsentä, joista opiskelijajäseniä on noin 15 000.

Lähihoitaja työskentele päivitäin henkisesti ja fyysisesti lähellä potilaana ja asiakkaana olevaa ihmista. Lähihoitaja tukee, ohjaa, auttaa ja hoitaa kaikenikäisiä, kulttuuritaustaltaan ja elämäntilänteeltaan erilaisia asiakkaita. Työ on ihmisen kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin tukemista, terveyden edistämistä, huolenpitoa ja hoivaa sekä sairauksien hoitamista. Lähihoitaja tekee työtä työryhmän jäsenenä ja itsenäisesti yhdessä asiakkaan, potilaan ja heidän läheistensä kanssa tai heidän puolestaan. Vuosittain lähihoitajia valmistuu noin.6000-7000.

Olen lähihoitaja ja työskentelen vanhustenparissa. Viime aikoina on ollut paljon puhetta vanhusten puutteellisesta hoidosta. Alan ammattilaisena tunnen surullisuutta näistä puheesta. Meillä suomessa on hyvin koulutettuja ja tunnollisia hoitajia jotka auttavat meidän vanhuksia sydämellä ja ammattitaidolla. Olen ylpeä kollegoistani jotka siitä huolimatta että työntekijöitä ja aikaa ei ole tarpeeksi, koittavat parhansa mukaan antaa vanhuksille hyvää hoitoa ja läheisyyttä. Monelle vanhuksille huomio ja ajan saaminen on iso osaa parempaa arkea. Omaisten ja ystävien panoksella on merkittävä osa niin vanhuksille kuin hoitohenkilökunnallekin.

Vanhustenhoitoon tavitaan kipeästi lisää koulutettua henkilökunta. Kun hoitajien ja työn määrä suhteutettaan keskenään, hoitajilla ei ole riittavasti aikaa käyttää sitä kaikkea mitä heille on koulutuksen aikana opetettu. Nyt ei enään tyhjät lupaukset riittä, poliittikojen pitää nyt myös tehdä jotain että saamme lisää henkilökuntaa vanhustyöhon.

Prabhakaran Ranjithkumar

Lähihoitaja (vanhustyö)

Kansanedustajaehdokas 2011

Elämänkulkua

 Ajattelen niin, että eniten elämässään ihmiset haluavat saada elää hyvän elämän. Ja sellainen on elämä ihmisellä silloin, kun hän saa elää onnellisena ja tyytyväisenä. Siihen päästäkseen monet ovat valmiit tekemään suuriakin uhrauksia. Vaikka sinulla olisi jo paljon rahaa tai valtaa tai päinvastoin olisit kurjassa asemassa tai tilanteessa, niin silloinkin voi päämääräsi on olla onnellinen. Kyllä ihmisen tavoitteena siis on saavuttaa jotakin hyvää.Mutta niin ei aina tapahdu tai jos tapahtuu, niin usein odotettua vähemmän

Kun kysyy lapselta onko hän onnellinen, hän saattaa vastata kyllä; sitten kun pääsen kouluun. Kun kysyy koululaiselta onko hän onnellinen, hän saattaa vastata kyllä; sitten kun olen aikuinen ja saan hyvän työpaikan. Kun kysyy aikuiselta, hän saattaa vastata kyllä; sitten kun löydän hyvän puolison ja saan lapsia. Kun kysyy vanhemmilta, he saattavat vastata kyllä; sitten kun olen saanut lapseni kasvatettua menestyviksi aikuisiksi. Kun kysyy hyvässä uraputkessa olevalta ihmiseltä, hän sanoo kyllä; sitten kun olen pääsyt eläkkeelle. Ja kun kysyy eläkeläiseltä, hän muistelee, kuinka ihania vuosia hän on elämässään aikaisemmin saanut viettää.

Tämän päivän ihmiset ovat kovin kiireisiä ja unelmoivat aina tulevasta hyvästä, mutta elämä menee kuitenkin nopeasti ohi.

Monet kuvittelevat, ettei heillä ole aikaa nukkua. Sängyssä he pyörivät pitkään ja miettivät jo seuraavan päivän asioita ja pian yö on ohi. Samalla tavalla ajattelemme ja unelmoimme elämässä jatkuvasti huomisesta – huomenna teen tämän, huomenna tämä asia on paremmin, huomenna sitä ja huomenna tätä. Tällä tavalla eläen huomaamme ennen pitkää, että elämä alkaakin olla ohi.

Normaalin pituisen elämän elänyt ihminen on siitä nukkunut noin 35 vuotta, syönyt 8 vuotta, kävellyt tai muuten kulkenut 8 vuotta. Jos meille työvuosia kertyy 35 vuotta, niin voimme kysyä, kuinka paljon meille on jäänyt aikaa oikein onnellisille hetkille. Sellaisia voisivat olla ne, kun lapsi sai ekakerran kauan haluamansa lelun, nuori tapasi ensirakkautensa tai koulun päätyttyä sai ensimmäisen työpaikan.

Ilmeisesti on siis olemassa kahdentyyppisiä ihmisiä; niitä jotka odottavat jatkuvasti jotain parempaa ja niitä, jotka ovat onnellisia vähästäkin. On hyvä asia, jos pystyy nauttimaan meneillään olevasta hetkestä. Mutta jos aina vaan odottaa paremman saapumista, voi liian suuri osa elämästä mennä ”hukkaan”.

Prabhakaran RanjitkumarHämeenlinnan kaupunginvaltuutettu

Sdp:n Hämeen piirin hallituksen

Kansanedustajaehdokas 2011