Vanhukset voittivat

 

Olen seurannut tiiviisti viime päivinä budjettiriihen keskustelua erityisesti vanhuspalvelulaista. Hallituspuolueiden kesken oli poliittista vääntöä erityisesti vanhuspalvelulain osalta. Sen tärkeimmästä eli henkilöstömitoituksesta tuli poliittinen näytelmä. Maalaisjärjellä ajatellen kysymys oli lopulta yksinkertaisesta asiasta - ihmisarvosta. On kysymys ikäihmisten arvostuksesta, ihmisarvoisesta ja turvallisesta hoidosta sekä hoitajien jaksamisesta ja työn arvostuksesta.

 

Olen iloinen erityisesti ikäihmisten puolesta koska Suomi astuu nyt historiallisen askeleen eteenpäin vanhuksia kohti. Kauan odotettu ja ansaittu vanhuspalvelulaki tulee voimaan 2013. ja vuoden 2015 alussa annetaan valtioneuvoston asetus. Siinä voidaan säätää tarkemmin muun muassa työtekijöiden määrästä suhteessa hoidettavien asiakkaiden määrään ja hoitoisuuteen, työntekijöiden pätevyydestä ja muista laatutekijöistä. Kotihoidon laatusuositusten toimivuus arvioidaan vuoden 2014 loppuun mennessä.

 

SDP:n tavoite sitovien henkilöstömitoitusten saamisesta vanhustenhoivaan toteutuu vuoden 2015 alussa. Neuvotteluissa osa hallitusta vastusti mitoituksen kirjaamista. Kunnilla on mahdollisuus vuoteen 2015 asti omin toimin nostaa henkilöstömitoitukset minimitasolle. Sitova mitoitus tulee poistamaan Suomesta kaikkein räikeimmät laiminlyönnit ja epäkohdat vanhusten ympärivuorokautisesta hoidosta. Kerralla ei saatu kaikkea, mutta saatiin tärkeä päätös arvokkaan elämän puolesta. Uskoisin, että kaikki Suomen poliittiset puolueet haluavat arvokkaan elämän vanhuksille, joten taistellaan yhdessä eteenpäin. Vanhuspalvelulaki on pieni askel Suomen kannalta mutta suuri askel vanhusten hyvän elämän kannalta.

Vanhuspalvelulaki ja henkilöstömitoitukset

Hallituksen budjettiriihipäätös vanhuspalvelulain osalta 30.8.2012

1. Jatkovalmistelun päälinjat sovittiin 28.8.2012 päivätyn lakiluonnoksen (laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista) pohjalta niin, että hallituksen esitys annetaan eduskunnalle syyskaudella 2012. Budjettiriihessä päätettiin varata vuodelle 2013 10 miljoonaa euroa aiemmin sovitun 23 miljoonan euron lisäksi (Koko kehyskaudella 82 miljoonaa euroa). Tarkemmat esitykset valmistellaan niin, että laissa toteutuvat sekä kotihoito että laitoshoito. Lain vaikutuksista tehdään arviointi.

2. Omaishoidon tukipalvelujen parantamiseen varataan lisää 10 miljoonaa euroa. Tarkemmat esitykset valmistellaan siten, että ne astuvat voimaan 1.7.2013.

3. Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan kotihoidon laatusuositukset 1.7.2013 mennessä. Kotihoidon laatusuositusten toimivuudesta toteutetaan vaikuttavuusarviointi vuoden 2014 loppuun mennessä.

4. Parannetaan ympärivuorokautisen hoidon/hoivan laatua varmistamalla laatusuositusten toteutuminen.

5. 1.7.2013 mennessä sosiaali- ja terveysministeriö kehittää yhdessä mm. Kuntaliiton ja THL:n kanssa hoidon laadun ja hoitoisuuden mittareita, joiden tarkoituksena on hoidon laadun parantaminen. Mittareita käytetään mm. lain ja laatusuositusten toteutumisen ja vaikuttavuuden arviointiin.

6. Vuoden 2015 alussa annetaan valtioneuvoston asetus, jossa voidaan säätää tarkemmin muun muassa työtekijöiden määrästä suhteessa hoidettavien asiakkaiden määrään ja hoitoisuuteen, työntekijöiden pätevyydestä ja muista laatutekijöistä. Mikäli ympärivuorokautisessa hoidossa/hoivassa ei ole saavutettu suositusten mukaista (vähintään 0.5) henkilöstömitoitusta, säädetään vähimmäismitoituksesta valtioneuvoston asetuksella.

 

 

 

 

 

 

 

 

Lisää laatua vanhusten laitoshoitoon

 

Luin viime viikolla lehdestä iloisen uutisen, että SDP:n eduskuntaryhmä tukee peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin (sd.) esitystä sitovasta henkilöstömitoituksesta vanhusten laitoshoitoon. Molemmat opposiopuolueet sekä hallituspuolueista ainakin kd ja vasemmisto ovat antaneet myös täyden tuen Sdp:n esitykselle. Ryhmän mukaan vanhustenhoidon epäkohdat on korjattava välittömästi ja sitovat henkilöstömitoitukset on otettava käyttöön jo ensi kesänä. Tässä kohtaa koen sydämessäni suuren lämmön tunteen. Tarvittavat määrärahat on ryhmän mukaan turvattava hallituksen budjettiriihessä elokuun lopulla. Minusta hallituspuolueen kannanotto vanhusten arvokkaan elämän puolesta on todella rohkea esitys. Tässä tapauksessa olisi hyvää unohtaa poliittinen vääntö ja yksimielisesti taistella asialle budjettiriihessä rahaa . Omasta kokemuksesta tiedän, että laitoksissa ei ole tarpeeksi hoitohenkilökuntaa. Riittävän ammattitaitoinen ja motivoitunut henkilökuntaa on todella tärkeä vanhusten kannalta. Jokainen meistä haluaa ja toivoo onnellista ja hyvää elämää loppuun asti onpa sitten kotona tai vanhainkodissa. Vanhusten onnellisen ja hyvän elämän toteuttamiseen tarvitaan hyväntuulisia ja energisiä hoitajia omaisten lisäksi. Henkilöstön riittämättömyys aiheuttaa laitoksissa liikaa kiirettä. Tällä hetkellä vanhustenhoitohenkilöstön suositus on riittämätön ja se sisältää koko henkilökunnan eikä pelkästään hoitohenkilökuntaa. Kun osastolla on vaikka 13 dementoitunutta vanhusta, jotka tarvitsevat kaikissa arjen asioissa täysin hoitajien apua ja osastolla käytännössä on vain 2,5 hoitajaa eli yksi hoitaja työskentelee samaan aikaan myös toisella osastolla, voimme ymmärtää että kahden ihmisten työpanos ei todella ole tarpeeksi.

 

Vanhustenhoidon kohtaamisessa keskustelun ja kosketuksen pitäisi kuulua yhteen. Onko tähän enää aikaa vanhainkodissa tehokkuusvaatimusten ja säästöjen puristuksessa? Hoidettavia pitää kohdella inhimillisinä olentoina ja hoitaa lämpimin käsin. Hyvän hoitamisen kulttuuriin eivät sovi nopeus, tehokkuus ja tulosvaatimukset.

On hyväksyttävä se tosi asiaa, että vanhustenhoito maksaa mutta jos yhteiskunta ei pysty pitämään huolta vanhuksista ja sairaista, se ei ole hyvä yhteiskunta. Tällä hetkellä laitoshoidossa työskentelevä helkilöstö ovat hyvin huolissaan omasta jaksamisestaan ja hälyttävän suuri osa epäilee vaihtavansa työpaikkaansa kahden vuoden sisällä Superin tekemän selvityksen perusteella. Jos nykyinen henkilöstö on uupunut työtaakkansa alle jo nykyisillä asiakasmäärällä, miten selvitään tulevaisuudessa, kun vanhusten määrä entisestään kasvaa. Juuri tämän takia toivoisin, että tulevassa vanhuslaissa toteutuisi sitova hoitohenkilöstömitoitus.

 

Rakastakaa toisianne, mukavaa loppukesää!

 

Ranjith Kumar Prabhakaran

Uudenvuodenlupaus

Vuosi 2012 on alkanut hyvää vauhtia ja se tuo mukanaan haasteita, muutoksia, haikeutta ja uutta toivoa elämään. Maamme saa pian uuden Tasavallan presidentin, jonka kansalaiset valitsevat. Meidän pitää olla ylpeitä, että demokratia taas toteutuu.
Monet ihmiset aloittivat vuoden uudenvuodenlupauksilla. Yleensä ne pitävät sisällään elämäntapojen muutoksen parempaan. Mutta ihmiset usein unohtavat lupauksia tehdessään, että elämän hyvä olo tulee pienemmistä asioista kuin uudenvuodenlupaukset. Kuten esimerkiksi se, että käyttää enemmän aikaa itselle tärkeiden ihmisten seurassa. Jos teet itsellesi viikko-ohjelmaa, niin yritä saada siihen mahdutettua aikaa myös rakkaille ihmisille.
Ihmiset usein ajattelevat, että lapsuus oli ainoaa aikaa, jolloin pystyy olemaan helposti onnellinen ilman aikuisten ongelmia. Kun me sitten vanhenemme opiskellessamme ammattiin ja luomme itsellemme uraa, niin helposti siinä kiiressä unohdamme olla onnellisia.
Onnellisille ihmisille monet asiat ovat siedettävämpiä. Jos työsi tekee sinut onnettomaksi eikä ole mahdollista löytää uutta työtä, koeta etsiä vapaa-aikaasi lisää hyviä asioita. Se lisää henkistä onnellisuutta. Kiireellisestä aikataulusta kannattaa pihistää hieman aikaa itselleen, se on sen arvoista. Tärkeintä kuitenkin on omaa asenne ja halu pyrkiä olemaan onnellinen. Kun tiedostamme todellisuuden ja hyväksyimme oman elämäntilanteemme, niin vasta sitten voimme alkaa nauttimaan elämämme positiivisista ja myös vähemmän positiivisista asioista.
Ihmisen kyky selviytyä kriisistä voi osoittaa ihmisen mahdollisuutta menestykseen. Mutta ei kukaan ihminen saavuta menestystä helposti. Sen eteen meistä jokainen on varmasti tehnyt paljon työtä.
Muistakaa hymyillä joka päivä. Ota hymy mukaasi minne ikinä menetkin. Olen itse kuullut ihmisten sanovan, että olen aina hymyilevä ja iloinen. Olen kertonut heille, että rakastan elämää ja haluan jakaa sen kaikkien kanssa. Kaikille voisi suositella päivän aloittamista hymyilemällä aamulla ensimäistä kertaa peilin katsoessaan itselleen. Tiedän kyllä, että tapojen ja käyttäytymisen muuttaminen ei ole ihan yksinkertaista, mutta mahdollista. Harjoittelu tekee mestarin myös hymyilemisessä.
Minun uudenvuodenlupaukseni on jaksaa hymyillä tänäkin vuonna paljon.

Vanhusten asia on kaikkien asia

 

Alkavalla vaalikaudella vanhusten asia on lopultakin pakko jalostaa puheista teoiksi. Kauniita lupauksia parantaa vanhushuoltoa, parantaa ikääntyneen väestön palveluita jne. on kyllä saatu kuulla. Kuntapäättäjät tuskin innostuvat kuntien vastuun lisäämistä tällä sektorilla. Hyvää tahtoa varmaan löytyisi, mutta rahat sen toteuttamiseen alkavat olla jo rajalliset.

Tiedetään, että vanhusten määrä on kasvussa, myös hyvinkin heikkokuntoisten. Ja se lisää tarvetta erityisen perusteltuihin ratkaisuihin valittaessa vanhukselle hoitopaikkaa – onko sopivin esim. kotihoito, tuettu palveluasuminen,perhehoito vanhuksille vaiko laitoshoito.

Inhimillinen lopputulos edellyttää myös, että ikääntyneen ihmisen hoidon taso ei saa riippua hänen kotipaikastaan. Vanhustenhoito on saatettava maamme jokaisessa kunnassa tavoitteiden mukaiselle tasolle.

Näyttää kuitenkin siltä, että tässä asiassa eivät suositukset riitä. Kunnat eivät noudata niitä ja syy siihen on yleensä liian tiukalle vedetty kunnan talous.

Otetaan esimerkiksi Valviran ja aluehallintoviranomaisten käsitys tai ohje siitä, että illan viimeisen ja aamun ensimmäisen aterian väli saisi olla enintään 11 tuntia. Julkisen sektorin laitoksissa 77 %:lla tuohon tavoitteseen ei tuoreimman tutkimuksen mukaan ei ole päästy. Nyt jo voisi perustellusti kysyä, näinkö huonostiko meillä hoidetaan vanhukset, tämän hyvinvointimme rakentajat?

Valtion on tultava kuntien avuksi ja annettava kunnille varat tilanteen korjaamiseksi. Pelkkä palveluiden kilpailuttaminen se keino ei voi olla, sillä avun tarpeessa oleva vanhus ei ole kauppatavaraa. Sadan vuoden takaiset ihmishuutokaupat eivät peitetyssä muodossakaan ole enää tätä päivää.

Maallamme on kyllä varaa saattaa asiat kunnon tolalle. Kysymys on tahdosta ja asioiden oikeasta tärkeysjärjestyksestä

 

Prabhakaran Ranjith Kumar

vanhustenhoidon lähihoitaja

Kansanedustajaehdokas (sd)

 

Heinola 4.3.2011

 

Tämäpäivän vaalityö käynnistyi Heinolan torilta. Torilla oli riitavasti porukka ja ihmisillä puhuttava.Tunnelma oli hyvä koska paikalla oli kymmenia kansanedustajaehdokkaita. Olin nyt kolmannen kerran Heinolan torilla ja pikku hilja ihmiset muistivat minun kasvot ja tietenkin helppo muista koska olen eri näköinen suomalainen poliitikko.Muutamat ihmiset ovat tutustuneet minun nettin tai esittelyn kautta ja tulivat juttelemaan. Ihmiset kyselivat paljon intian kultuurista erityisesti Mahathma Gandhista ja äiti ammasta. Minusta suomalaisia kinostaa intian kultuuri.

 

Heinolan torilla oli politiset kojut järjestetty sunnitelmallisesti yhteen paikaan joten ne eivät häirineet normaalia myyntia. Torilla puheen aiheeksi nousivat mm.eriarvoisuuden kasvu, verotus, eläkeläisten toimeentulo ja ympäristö.

 

Mielestäni eriarvoisuuden kasvu on pysäytettävä,nyt on aika hyvä tuloisten osallistua talkoisiin. Verotuksen kannalta minun mielipiteni on että veroa maksteaan maksykyvyn mukan. Kaikkien eläkelaisetn toimeentulo ei riitta elämiseen koska kustannukset on korkeita ja silloin vähiten tienäävien pitäisi saada lisä vero helpotuksia.

Sain paljon positiivista palauteetta suomen kielestani, ammatinvalinnastani ja elämäntyylistäni.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

 

Prabhakaran Ranjithkumar

Kansanedustajaehdokas 2011

Vanhustenhoidon Lähihoitaja