Varjosta valoon

Sain mahdollisuuden osallistua kokousedustajana SDP:n 42. puoluekokoukseen Joensuussa. Elämäni ensimmäinen huippukokous!
Minua jännitti jo valmistautuminen, sillä puoluekokouksessa en ole ollut aikaisemmin. Kaikki oli uutta ja innostavaa.
Ensi vaikutelma Joensuussa oli hieno. Nimenomaan kaupungin luonnonläheisyys ja joki, joka tuo iloa ja luonnon ääntä hiljaiseeen kaupunkiin.
Sydämeni pamppaili ennen kuin menin sisälle areenaan. Tunnelmaa paikalla lisäsivät koristeet, SDP:n uusi logo ja erilaiset kojut.

Joensuun puoluekokouksessa SDP halusi löytää taistelutahtoa. Kokous asetti askelmerkkejä kohti ensi eduskuntavaaleja tavoitteenaan kasvaa vaaleissa suurimmaksi puolueeksi.
SDP:n 42. puoluekokous teki myös historiaa, sillä ensi kertaa varsinaisia kokousedustajia oli mukana täydet 500. Kaikkiaan osallistujia oli liki tuhat.
Kuuntelin mielenkiinnolla puheenjohtaja Jutta Urpilaisen katsausta poliittisesta tilanteesta.
Urpilainen totesi kansakunnan tarvitsevan uusia tapoja uudenlaisten ongelmien ratkaisuun. Puheessaan hän nosti esille myös kansan kahtiajaon syvenemisen.
Kahtiajako näkyy erityisesti työttömyyden kasvuna, tuloerojen epäoikeudenmukaisena kasvuna ja turvattomuuden lisääntymisenä. Mikään ei muutu, jos Kokoomus ja Keskusta vain vaihtavat paikkaa johtavina puolueena.
Äärettömän moni asia muuttuu, kun äänestäjät nostavat SDP:n ykköseksi.

Puolenpäivän jälkeen jännitykseni helpotti, ja halusin tutustua mahdollisimman paljon uusiin ihmisiin. Rohkeasti menin tutustumaan huippupoliitikkoihin, SDP:n ihanaan kenttäväkeen ja muihin mukana olleisiin. Otin paljon valokuvia ja olin niissä yhdessä muun muassa Paavo Lipposen, Jutta Urpilaisen, Mikael Jungnerin, Liisa Jaakonsaaren, Lasse Lehtisen, Mitro Revon ja monen muun puolue-edustajan kanssa.
Torstai-ilta huipentui kaupungin vastaanottoon Joensuun taidemuseossa. Kaupungin johtajat tervehtivät kaikki kutsuvierat ja tarjosivat pienen iltapalan ja mukavia yhdessä olo hetkia.

Perjaintai oli jännittävä päivä, olihan kyseessä tärkeät johtohenkilöiden vaalit.
Puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti Jutta Urpilainen. Puoluesihteerin valinta oli jännittävä. Lopulta äänestystulos selvisi ja Mikael Jungner tuli valituksi puoluesihteeriksi.
Mikael Jungnerin valinta lämmitti minua, koska puolue tarvitsee uuden tyypin johtajakseen ja Mikael on parasta mitä puolueelle on tapahtunut viime aikoina.
Yksi Jungnerin tehtävistä on innostaa joukkoamme. Puheenjohtajan luvalla hän julisti SDP:n rakkauden ja ilon puolueeksi.
Muihinkin valintoihin liittyi jännitystä, ja niistä tietenkin äänestettiin. Valintojen lopputulos oli mielestäni onnistunut. Nyt SDP on ottanut käyttöön uudenlaisen tiimijohtajuuden.
Kävin lavalla puhumassa 3 minuutin puheen aiheena Varjosta valoon -asiakirja ja sosiaalisen pääoman tärkeys nykysuomalaisessa yhteiskunnassa.
Jännitti kovasti, mutta puhe meni hyvin, sain yleisöltä aplodit pariin kertaan.

Perjantain iltajuhlassa tunnelma kohosi huppuunsa puheenjohtaja Jutta Urpilainen nostatettua kokousväen laulamaan yhdessä Taistojen Tiellä.
Siellä oli tunnelma ja menoa, sillä paikalla oli noin tuhat ruokailijaa.

Lauantaina kokouksemme hyväksyi puoluetoimistossa valmistellun Valosta varjoon -tulevaisuusasiakirjan. Sen sisällössä hahmotetaan suuntaviivoja Suomessa vuoteen 2020.
Uskomme, että seuraavaa menestystarinaa kirjoitetaan työn, hyvinvoinnin, sivistyksen ja puhtaan ympäristön avulla.
Kokouksessa käsiteltiin laajasti myös puoluekokousaloitteita ja niistä, kuten muustakin äänestettiin punaisella ei-lapulla tai vihreällä jaa-lapulla.
Loppupuheenvuorossaan Jutta Urpilainen sanoi SDP:n haluavan toimia yhdessä kansan kanssa, kansan puolesta ja kansan parhaaksi. SDP on kansan puolue, kansan edustaja.
Jos kansan ääni yhdentoista kuukauden kuluttua hyväksyy SDP:n, nousee se suurimmaksi puoleksi.
Tämä oli minulle mieleenpainuva kokemus, ja uskon, että Joensuun kokouksesta puhutaan vielä kauaan tulevaisuudessakin.
Kokemukset Joensuun kokouksessa luovat yhteishenkiä. Kiitos teille jotka annoitte minulle mahdollisuuden tähän kokemukseen.