MONITORI www.mol.fi /migration 14 Lähihoitaja ei kuulu miesten

toiveammatteihin, ja nuori mies
vanhustyössä on harvinainen
näky.

Intiasta Suomeen avioitunut
Ranjithkumar ’Ranji’ Prabhakaran
on enemmän kuin tyytyväinen
ammatinvalintaansa.
Aleksandra Hyytiäinen tulee hyvin juttuun lähihoitaja ’Rantsin’ kanssa.
Ranji Prabhakaran romuttaa
ennakkoluuloja vanhusten
lähihoitajana
Teksti ja kuva Tuula Ainasoja

On todella hienoa työskennellä
vanhusten parissa
ja saan heiltä myös
paljon hyvää palautetta. Olen tehnyt

elämässäni paljon erilaisia töitä,
mutta tätä työtä teen todella
sydämestäni, sanoo lähihoitajaksi
hämeenlinnalaisessa Hoivakoti
Nuutintuvassa opiskeleva Ranji
Prabhakaran.
31-vuotias Prabhakaran toimi
Etelä-Intian Kochin kaupungissa
asuessaan seitsemän vuoden ajan
lääke-edustajana. Entinen työ ja
kotimaa jäi taakse, kun hän muutti
Hämeenlinnaan jouluna 2001 rakastuttuaan
Intiassa lomailleeseen
Minna Eklöfi in.
OMALLE ALALLE
MONITORI 15 www.mol.fi /migration
Teksti Lenita Pihlaja
Kieltä oppii myös luokkahuoneen
ulkopuolella.
Siksi luokkahuoneopetuksessa
kannattaa hyödyntää
ympäristön tarjoama tuki oppimiselle.
Hämeenlinnassa toimi vuosina
2003–2005 Kiipulan aikuiskoulutuskeskuksen
hallinnoima
Ymmärräks sää? -projekti, jossa
pyrittiin kehittämään erilaisia tapoja
integroida suomen opiskelu
työelämään. Projektin aikana toteutettiin
kolme kahdeksan kuukauden
mittaista maahanmuuttajakoulutusta,
jotka sisälsivät suomen
kielen opetuksen lisäksi työelämätietoutta
ja runsaasti työharjoittelua.
Työyhteisöille puolestaan
tarjottiin lyhytkestoisia monikulttuurisuus-
ja monimuotoi-
– Täällä opiskelin ensin suomea
ja tutustuin moneen eri alaan.
Nuutintupaan päädyin, kun olin
maahanmuuttajakurssin kanssa
tutustumassa erilaisiin työpaikkoihin.
Keväällä 2003 Prabhakaran
aloitti 25-paikkaisessa yksityisessä
hoivakodissa kuuden kuukauden
työelämään tutustumisjakson,
joka liittyi maahanmuuttajien
työllistämistä edistävään Ymmärräks
sää? -projektiin.
Palveluhenkinen
mies saa paikan
Hoivakoti Nuutintuvan johtaja
ja kollegat huomasivat pian, että
Prabhakaran soveltuu erinomaisesti
hoitoalalle. Lähihoitajan työ vaatii
palvelualtista luonnetta, joustavuutta
sekä nopeaa sopeutumista
erilaisiin tilanteisiin ja ihmisiin.
Prabhakaran hoitaa ja palvelee
vanhuksia ilomielin ja kohtelee
heitä kaikissa tilanteissa luonnollisella
kunnioituksella.
– Ranji osaa toimia vanhusten
kanssa hyvin innostavasti. Hän
tykkää tehdä töitä tiimissä ja tempaa
kaikki mukaansa. Juttutuokiossa
hän saa hyvin vanhukset puhumaan
voinnistaan, lähihoitajana
työskentelevä Helena Aarimaa
sanoo ja kehuu, että Prabhakaran
on mukava ja huumorintajuinen
työpari.
Helena Aarimaa on lisäksi iloinen
siitä, että Prabhakaranin välittömyyden
ansiosta vanhusten ennakkoluulot
miespuolisia lähihoitajia
kohtaan ovat päätyneet romukoppaan.
Enää mitään ongelmia ei
esiinny edes pesutilanteissa.
Prabhakaran kokee todella löytäneensä
oman alansa, mutta maahanmuuttajan
ei ole suinkaan helppoa
päästä lähihoitajakoulutukseen,
vaikka hoitoalan työvoimapulasta
puhutaankin.
– Pääsin vihdoin sosiaali- ja
terveysalan opistoon Tampereelle,
mutta samalla etsin koko ajan
lähihoitajan oppisopimuspaikkaa.
Halusin mieluummin tehdä työtä
ihmisten kanssa kuin istua koulunpenkillä.
Sain lopulta Nuutintuvan
paikan vuoden opiskelun
jälkeen.
Opiskelu jatkuu
kaiken ikää
Prabhakaran haluaa kannustaa
muitakin maahanmuuttajia pyrkimään
sinnikkäästi Suomen työmarkkinoille.
Hän ymmärtää, etsuuskoulutuksia.
Koulutuksen periaatteena oli
kehittää opiskelijoita omatoimisiksi
opiskelussaan. Jo koulutuksen
alussa mietittiin omia opiskelustrategioita,
oppimistyylejä, suomen
kielen käytön määrää eri elämäntilanteissa
ja omia oppimistavoitteita.
Pitkin matkaa opiskelijat pohtivat
omaa oppimistaan ja suomen
kielen käyttöä. Opiskelijoita rohkaistiin
käyttämään kieltä monipuolisesti
ja kaikkialla, jotta oppiminen
tehostuisi.
Työelämälähtöisyyden vuoksi
koulutuksessa käytettiin mahdollisimman
paljon autenttista materiaalia.
Teksteinä oli muun muassa
aitoja ilmoituksia, sähköpostiviestejä
ja sanomalehtiä, ja kuunteluharjoituksina
käytettiin kouluttajan
tekemiä äänityksiä sekä
Luokasta töihin ja takaisin luokkaan
tä monilla on Suomessa aluksi vaikeaa,
sillä he ovat tottuneet ehkä
hyvinkin erilaiseen kulttuuriin kotimaassaan.
Prabhakaraninkin piti
totuttautua Intian avoimesta kanssakäymisestä
täkäläiseen varautuneisuuteen.
Hän on huomannut, että Suomessa
pitää koko ajan kehittää itseään.
– Toisaalta on hyvä, että täällä
voi opiskella aina. Minua motivoi,
että suomalainen anoppinikin
opiskelee, vaikka hän on minua
paljon vanhempi.
– Haluan tulevaisuudessa hoitaa
vanhuksia hyvin ja opiskella
samaa alaa edelleen, ehkä sairaanhoitajaksi.
Ranjithkumar Prabhakaran haaveilee
perustavansa joskus tulevaisuudessa
oman vanhainkodin, jossa
ykkösasioita ovat aito välittäminen
ja keskinäinen kunnioittaminen eikä
bisnes ja voiton tavoittelu. Suomalaisen
hyvinvointiyhteiskunnan
hän kyseenalaistaa siksi, että vanhukset
jätetään liian yksin.
– Suomessa hoidetaan vanhukset
ammatillisesti oikein hyvin,
mutta ikävä kyllä monet heistä ovat
hyvin yksinäisiä. Intiassa vanhukset
asuvat lastensa perheissä.
– Mutta en halua sanoa mitään
negatiivista suomalaisista. Erilainen
suhtautuminen vanhuksiin johtuu
kulttuurierosta, ja kulttuuria
on todella vaikea muuttaa.
Prabhakaran korostaa, että Intiassa
vanhusten henkinen hyvinvointi
voi olla paljon paremmalla
mallilla kuin meidän hyvinvointivaltiossamme,
vaikka lääkkeistä
ja laitteista saattaa olla pulaa.
Hänen mielestään suomalaisilla on
kuitenkin ihanteelliset mahdollisuudet
hoitaa vanhuksiaan todella
hyvin, kunhan hoitotyön inhimillinen
puoli saisi enemmän arvoa
teknisten ja lääketieteellisten
valmiuksien rinnalla. 

http://www.poliisi.fi/intermin/periodic.nsf/vwarchivedlookup/252D82474E0B352CC22573AF003FADB3/$file/monitori_0206.pdf