Elämänkulkua

 Ajattelen niin, että eniten elämässään ihmiset haluavat saada elää hyvän elämän. Ja sellainen on elämä ihmisellä silloin, kun hän saa elää onnellisena ja tyytyväisenä. Siihen päästäkseen monet ovat valmiit tekemään suuriakin uhrauksia. Vaikka sinulla olisi jo paljon rahaa tai valtaa tai päinvastoin olisit kurjassa asemassa tai tilanteessa, niin silloinkin voi päämääräsi on olla onnellinen. Kyllä ihmisen tavoitteena siis on saavuttaa jotakin hyvää.Mutta niin ei aina tapahdu tai jos tapahtuu, niin usein odotettua vähemmän

 

 

Kun kysyy lapselta onko hän onnellinen, hän saattaa vastata kyllä; sitten kun pääsen kouluun. Kun kysyy koululaiselta onko hän onnellinen, hän saattaa vastata kyllä; sitten kun olen aikuinen ja saan hyvän työpaikan. Kun kysyy aikuiselta, hän saattaa vastata kyllä; sitten kun löydän hyvän puolison ja saan lapsia. Kun kysyy vanhemmilta, he saattavat vastata kyllä; sitten kun olen saanut lapseni kasvatettua menestyviksi aikuisiksi. Kun kysyy hyvässä uraputkessa olevalta ihmiseltä, hän sanoo kyllä; sitten kun olen pääsyt eläkkeelle. Ja kun kysyy eläkeläiseltä, hän muistelee, kuinka ihania vuosia hän on elämässään aikaisemmin saanut viettää.

 

Tämän päivän ihmiset ovat kovin kiireisiä ja unelmoivat aina tulevasta hyvästä, mutta elämä menee kuitenkin nopeasti ohi.

 

Monet kuvittelevat, ettei heillä ole aikaa nukkua. Sängyssä he pyörivät pitkään ja miettivät jo seuraavan päivän asioita ja pian yö on ohi. Samalla tavalla ajattelemme ja unelmoimme elämässä jatkuvasti huomisesta – huomenna teen tämän, huomenna tämä asia on paremmin, huomenna sitä ja huomenna tätä. Tällä tavalla eläen huomaamme ennen pitkää, että elämä alkaakin olla ohi.

 

Normaalin pituisen elämän elänyt ihminen on siitä nukkunut noin 35 vuotta, syönyt 8 vuotta, kävellyt tai muuten kulkenut 8 vuotta. Jos meille työvuosia kertyy 35 vuotta, niin voimme kysyä, kuinka paljon meille on jäänyt aikaa oikein onnellisille hetkille. Sellaisia voisivat olla ne, kun lapsi sai ekakerran kauan haluamansa lelun, nuori tapasi ensirakkautensa tai koulun päätyttyä sai ensimmäisen työpaikan.

 

Ilmeisesti on siis olemassa kahdentyyppisiä ihmisiä; niitä jotka odottavat jatkuvasti jotain parempaa ja niitä, jotka ovat onnellisia vähästäkin. On hyvä asia, jos pystyy nauttimaan meneillään olevasta hetkestä. Mutta jos aina vaan odottaa paremman saapumista, voi liian suuri osa elämästä mennä ”hukkaan”.

 

 

 

Prabhakaran RanjitkumarHämeenlinnan kaupunginvaltuutettu

Sdp:n Hämeen piirin hallituksen

Kansanedustajaehdokas 2011